Lämpölasi vanhaan puuikkunaan on erinomainen ratkaisu, mutta vain silloin, kun työ tehdään oikein. Valitettavan usein vastaan tulee virheitä, jotka heikentävät lopputulosta, aiheuttavat huurtumista tai jopa lyhentävät koko ikkunan käyttöikää. Tässä artikkelissa käymme läpi yleisimmät virheet, joita lämpölasia asennettaessa vanhoihin ikkunoihin tehdään – ja miten ne vältetään.
1. Valitaan liian ohut lämpölasi
Yksi yleisimmistä virheistä on valita liian ohut lämpölasi, yleensä rakenteella 2K4–6.
Vaikka tämä rakenne mahtuu helposti vanhaan pokaan, sen lämmöneristys on selvästi heikompi kuin paksummilla vaihtoehdoilla. Moni pettyy lopputulokseen, koska odotettu energiansäästö jää vähäiseksi.
Oikea ratkaisu:
Valitse vähintään 2K4–12 SEL / argon.
Paksumpi välilista parantaa U-arvoa merkittävästi ja tekee ikkunasta aidosti nykyaikaisen. Tarvittaessa paksuus ratkaistaan lisälistalla, ei lasipakettia ohentamalla.
2. Sisäikkunaa ei tiivistetä täysin
Tämä on ehkä vakavin virhe, ja samalla yleisin syy ongelmiin.
Jos sisäikkuna vuotaa:
- lämmin ja kostea sisäilma pääsee välitilaan
- seurauksena on huurtuminen tai jopa jäätyminen
- pitkällä aikavälillä rakenteet voivat vaurioitua
Oikea periaate:
Sisäpokan on oltava täysin ilmatiivis.
Ei kompromisseja, ei “melkein tiivis” -ratkaisuja.
3. Ulkoikkuna tiivistetään liian tiukaksi
Moni ajattelee, että mitä tiiviimpi, sen parempi – mutta vanhoissa ikkunoissa tämä on virhe.
Jos ulkopokan tekee täysin tiiviiksi:
- kosteus ei pääse poistumaan
- välitila jää “lukkoon”
- riski lahovaurioille kasvaa
Oikea ratkaisu:
Ulkopokan tulee hengittää.
Pienet raot ovat sallittuja ja jopa tarpeellisia, jotta rakenne toimii oikein.
4. Vanhan puun kuntoa ei arvioida kunnolla
Kaikki vanhat ikkunat eivät ole automaattisesti sopivia lämpölasille. Virhe syntyy, jos:
- lahovauriot jätetään huomiotta
- pehmeä puu yritetään “pelastaa”
- huoltoa ei tehdä ennen lasinvaihtoa
Oikea toimintatapa:
Ennen lasinvaihtoa tarkistetaan:
- puun kovuus
- liitosten kunto
- mahdolliset kosteus- ja lahovauriot
Hyväkuntoinen, tiheäsyinen vanha puu on erinomainen – huonokuntoinen ei.
5. Lisälistat tehdään väärin tai jätetään tekemättä
Kun lämpölasi on paksumpi (kuten 2K4–12), tarvitaan usein lisälista. Virheitä syntyy, kun:
- lista on liian ohut
- lista ei ole suora
- lista ei ole tiivis
- materiaali on väärä
Huono lisälista pilaa muuten hyvän ratkaisun.
Oikea ratkaisu:
Lisälista tehdään:
- suoraan ja mittatarkasti
- tiiviisti sisäpuolelta
- vanhan ikkunan tyyliä kunnioittaen
6. Selektiivi ja argon jätetään pois väärästä syystä
Joskus kuulee sanottavan: “Ei laiteta selektiiviä tai argonia, ettei lasi tummu.”
Todellisuudessa:
- selektiivipinnoite on lähes huomaamaton
- argonkaasu parantaa eristystä merkittävästi
- ilman selektiiviä argonista ei ole hyötyä
Oikea ratkaisu:
Jos tavoitteena on energiatehokkuus, selektiivi + argon kulkevat aina yhdessä.
7. Odotetaan uutta ikkunaa vastaavaa U-arvoa väärällä rakenteella
Lämpölasi vanhassa ikkunassa parantaa tilannetta merkittävästi, mutta virhe syntyy, jos:
- valitaan väärä rakenne
- tiivistys on puutteellinen
- kokonaisuutta ei ymmärretä
Tällöin pettymys kohdistuu turhaan itse ratkaisuun.
Oikea ajattelutapa:
Kun rakenne, lasi ja tiivistys ovat oikein, vanhasta puuikkunasta saadaan lähelle nykyaikaisia arvoja – ilman massiivista remonttia.
Yhteenveto – näin vältät virheet
Lämpölasi vanhaan ikkunaan on erinomainen ratkaisu, kun:
- lasirakenne on riittävän paksu (väh. 12 mm välilista)
- sisäikkuna on täysin tiivis
- ulkoikkuna saa hengittää
- vanhan puun kunto tarkistetaan huolellisesti
- lisälistat tehdään oikein
- selektiivi ja argon valitaan oikein perustein
➡️ Oikein tehtynä lopputulos on kestävä, energiatehokas ja ympäristöystävällinen – ja vanhat, laadukkaat puuikkunat saavat ansaitsemansa jatkoajan.
